Valtiontaloudessa törmää yhtenään varsin agraarisiin termeihin. Oma suosikkini on jokasyksyinen budjettiriihi, ja siitä väännetty puoliväliriihi, joka pidettiin pari viikkoa sitten.
Riihessä tavoitteena oli erottaa jyvät akanoista, ja löytää keinoja, joilla 100-vuotias Suomi on kansakuntien joukossa jatkossakin menestystarina vailla vertaa.
Riihessä oli normaaliin tapaan lämmintä. Vaikka tämänkertainen kokouspaikkamme, pääministerin virka-asunto, ei ihan torppa olekaan, on se silti aika pieni kokoustila hallitukselle taustajoukkoineen. Lämpöä antoi myös parantunut taloustilanne. Olemme kiistatta nousseet taantumasta. Yhä useampi pääsee töihin, mistä olen erityisen iloinen.
Toisaalta on ilmiselvää, että elämme yli varojemme, eikä tämä ole loppumassa. Julkisen talouden kestävyysvaje ei riipu suhdanteista, vaan kuvaa sitä, että kansakuntana elämme yli varojemme. Siksi oli tärkeää pitää kiinni hallituksen aikaisemmista päätöksistä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Uudet satsaukset tehtiin hallituksen aloittaessa sovittujen talouslinjausten puitteissa.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen puolivälitarkastelun tuloksiin. Tutkimukseen ja osaamiseen käytettäviä rahoja lisätään, päivähoitomaksuja alennetaan ja asumistuen kasvua hillitään. Satsaamme myös turvallisuuteen. Riihen päätökset eivät vielä riitä ratkaisemaan Suomen matalan työllisyyden ja velkaantuvan talouden ongelmia, mutta eteenpäin päästiin taas jonkun verran. Päätösten arvioitu työllisyysvaikutus on kuitenkin tuhansia työllisiä.
Olen myös iloinen, että osana hallituksen biotalousagendaa suuntasimme Metso-ohjelman laajentamiseen lisäpanostuksen. Viesti kaikilta metsäalan toimijoilta on ollut selvä. Aikana, jolloin metsiemme käyttö biotaloudessa kasvaa, on entistä tärkeämpää huolehtia vanhoista metsistä ja luonnon monimuotoisuudesta.
Suomalaismetsien luontoarvoja turvataan monin keinoin. Metsäala on itse kiitettävästi lisännyt ponnisteluitaan metsien monimuotoisuuden hyväksi. Nyt myös valtio pystyi osallistumaan näihin talkoisiin. Vahvistimme metsäluonnon monimuotoisuuden suojelua lisäämällä viiden miljoonan euron vuosittaisen panostuksen vapaaehtoisen Metso-ohjelman toimeenpanoon. Vuonna 2008 käynnistynyt ohjelma on puolivälissä ja takaa metsänomistajille hienon mahdollisuuden suojella metsäänsä tai toteuttaa luonnonhoitotöitä.
Suomi johtaa tiukasti suojeltujen metsien eurooppalaista sarjataulukkoa. Samaan aikaan puuhun perustuva teollisuutemme vastaa 20 prosenttia koko Suomen viennistä. Tämä tilanne ei anna meille lupaa levätä laakereillamme, vaan päinvastoin velvoittaa meidät parantamaan juoksumme niin metsien monimuotoisuuden turvaamisessa kuin metsien talouskäytössä.
Kaikkia viljoja ei tarvitse riihessä puida. Löysimme yhdessä ministeri Tiilikaisen kanssa jo ennen riihtä ratkaisuja useimpiin maa- ja metsätalousministeriön esille nostamiin ongelmiin. Turvaamme raatokeräilyä lisärahoituksella ja varaamme petovahinkojen korvaamiseen aikaisempaa enemmän rahoitusta. Neuvontaan saatiin myös pieni lisäsatsaus paikkamaan aikaisempia leikkauksia.
Pieni mutta monelle tärkeä asia on myös Tenojoelle rakennettavan lohilaskurin rahoituksen turvaaminen. Nyt saamme Tornion- ja Simojokia vastaavan laskurin myös Tenolle ja ikuinen arvailu lohien määrästä siirtyy historiaan. Tämä satsaus tukee hyvin puoliväliriihessä sovittua panostusta luontomatkailun edistämiseen.
Maailma ei tule valmiiksi tämänkään julkisen talouden suunnitelman tai puolivälitarkastelun myötä. Teimme liudan hyviä päätöksiä, mutta kenenkään ei pidä ajatella, että tämän riihen sadolla pärjättäisiin pitkään. Täytyy katsoa jo eteenpäin seuraavaan satokauteen.
Petteri Orpo
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.5.2017.