(Julkaistu vieraskolumnina Maaseudun Tulevaisuudessa 12.2.2020)
Minä ja muut kokoomuksen kansanedustajat kiersimme 22 paikkakuntaa tammi-helmikuun vaihteessa.
Juttelimme suomalaisten kanssa siitä, mitä Suomelle kuuluu. Muistivihkomme ovat täynnä terveisiä, toiveita ja arjen huolia vietäväksi eduskuntaan jokaisesta maakunnasta.
Mieleeni jäi erityisesti yksi tarina. Kuopiossa kuulin vanhasta miehestä, joka asuu yksin etäisyyden päässä kylän keskustasta ja palveluista.
Naapuritalojen asukkaat ovat joko muuttaneet pois tai kuolleet. Jäljellä on vain hän. Hän ei voi muuttaa lähemmäksi palveluita, koska ei saa taloaan kaupaksi. Mitä mies voisi tehdä?
Kyseinen tilanne ei valitettavasti ole ainutlaatuinen. Asuntojen arvon romahtaminen suuressa osassa Suomea on viheliäinen ongelma.
Samaan aikaan kun asunnot tietyillä alueilla menettävät arvoaan, toisaalla asuntojen hinnat nousevat niin, että tavallisilla työssäkäyvillä suomalaisilla on vaikeuksia ostaa asunto.
Asuntojen hintakehityksen lisäksi alueiden eriytyminen näkyy esimerkiksi terveyseroissa alueiden välillä. Koko väestö ikääntyy ja harmaantuu. Selviytyäkseen näihin liittyvistä haasteista, pääkaupunkiseutu, suuret ja keskisuuret kaupungit sekä harvaan asuttu maaseutu tarvitsevat erilaista politiikkaa.
Miten valtio voisi tukea alueiden kehitystä niin, että sillä olisi merkitystä?
Erkki Liikanen ja Seppo Kääriäinen kirjoittivat aiheesta Länsi-Savossa 8.2.2020: “Politiikassa on hyödynnettävä ihmisten omaa aloitteellisuutta. Meillä on paljon esimerkkejä siitä, kuinka kansalaisten ja yrittäjien ideat ja paikalliset kehittämispyrkimykset ovat johtaneet menestystarinoihin.”
Olen tästä samaa mieltä. Paikalliset voimavarat ovat alueiden elinvoiman perusta. Tuntuu, että juuri nyt moni kansainvälinen ilmiö osuu yhteen suomalaisten vahvuuksien kanssa. Ihmiset ovat valmiita matkustamaan kokeakseen ja nauttiakseen puhtaita asioita, kuten luontoa, ilmaa, ruokaa ja vettä. Niitähän meillä Suomessa riittää.
Paikalliset päättäjät ja toimijat osaavat parhaiten määritellä alueensa menestystekijät. Siksi pitäisin myös sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen kunnilla.
Maakuntapohjainen sote-palveluiden järjestämismalli veisi päätöksenteon ja viimeisetkin palvelut kauas kunnista ja kuntalaisista maakuntakeskuksiin.
Paikallisten ponnistelujen lisäksi valtio voi tukea alueiden menestymistä. Edellinen hallitus onnistui talous- ja työllisyyspolitiikallaan luomaan 100 000 työpaikkaa kehäkolmosen ulkopuolelle.
Nykyisen hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikalla tämä ei valitettavasti tule onnistumaan.
Yritykset ympäri Suomen kärsivät työvoimapulasta. Kannustava työllisyyspolitiikka varmistaa, että työtä kannattaa tarjota ja ottaa vastaan. Kasvu- ja veropolitiikalla pitää tähdätä siihen, että kotimaiset ja ulkomaiset yritykset investoisivat Suomeen. Yrittäjyyden pitäisi olla houkutteleva vaihtoehto.
Valtio voi tukea alueiden elinvoimaisuutta liikennepolitiikalla, joka mahdollistaa ihmisten, tavaroiden ja palveluiden liikkumisen sujuvasti halki Suomen. Me kokoomuksessa haluamme nopeat raidehankkeet liikkeelle länteen, pohjoiseen ja itään.
Koulutukseen ja innovaatioihin satsaaminen parantaa koko Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.
Me kokoomuksessa olisimme valmiita laittamaan näihin kohteisiin merkittävästi enemmän rahaa. Esitimme vaihtoehtobudjetissamme suuren määrän työllisyystoimia, joilla tämä onnistuu ilman holtitonta velkaantumista.
Parasta aluepolitiikkaa on kasvun politiikkaa, jolla luodaan edellytykset yrittää ja käydä töissä koko Suomessa. Toivottavasti tämä ymmärretään myös hallituksessa.
Kirjoittaja on kokoomuksen puheenjohtaja ja kansanedustaja.
Paikalliset päättäjät ja toimijat osaavat parhaiten määritellä alueensa menestystekijät.